Avoimuudesta osallistamiseen

Posted on Posted in Helsinki, Kaupungistuminen, Kuntavaalit

Hesarissa kerrottiin, että avoimuus on lisääntynyt Helsingissä kaupunginjohtaja Jussi Pajusen kaudella (HS Sunnuntai 26.3.2017). Pajusen kaudella kaupungintalo on avattu yleisölle, kaupungin keräämä tieto on annettu koodareiden käyttöön ja kaupungin päätöksenteko on pohjautunut entistä enemmän tietoon. Pajusen mukaan avoimuus on “statementti meidän demokraattisen mallin puolesta”.

 

Kaupunginjohtaja Pajunen jää tänä keväänä eläkkeelle. Uusi, vaaleilla valittava kaupunginjohtaja eli pormestari tuo mukanaan oman tyylinsä ja toimintatapansa. Kysymys kuuluukin, mikä on avoimuuden seuraava askel? Minusta se on osallistava kaupunkikulttuuri. Helsingin tulisi olla edelläkävijä asukkaiden osallistamisessa.

 

Kaupunkikulttuuri Helsingissä on mennyt viime vuosina harppauksin eteenpäin. On Ravintola- ja Siivouspäivää, kaupunginosaliikkeitä ja valtavasti erilaisia tapahtumia, jotka tuovat Helsingin parhaita puolia esiin. Meininki on huomattu myös ulkomailla, aina muotilehti Vogueta myöten.

 

Kaupunkipolitiikka ja vaikuttaminen eivät kuitenkaan ole kokeneet samanlaista aktiivisuuden lisääntymistä. Kuntavaalikentillä olen huomannut, että moni ei välttämättä edes tiedä, mistä kaupunginvaltuusto oikeastaan päättää. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus tuo tähän oman lisänsä.

 

Kuitenkin nimenomaan politiikan ja poliittisten toimijoiden pitäisi pystyä selittämään omaa toimintaansa ja tarjoamaan uusia tapoja osallistua ja vaikuttaa. Tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty.

 

Jos joku olisi keksinyt osallistumisen lisäämiseen patenttiratkaisun, olisimme jo kuulleet siitä. Se ei kuitenkaan ole mikään syy olla yrittämättä.

 

Jotta päätöksentekokulttuuri muuttuisi osallistavaksi, tarvitaan ihmisiä, osaamista, välineitä ja taloudellista panostusta. Kyse on asenteesta ja ajattelutavan muutoksesta. Osallistamisen tulee olla tavoite itsessään. Luonnollisesti yksi osallistamisen tapa ei sovi kaikkiin päätöksiin tai kaikille, vaan kulloinkin on löydettävä mielekkäin osallistamisen tapa.

 

On hyväksyttävä, että osallistamisen kautta saatava palaute voi olla hyvin moninaista. Rakentavaa, karkeaa, pikkutarkkaa, asian ytimestä tai sen vierestä. Yhtä kaikki, palaute on otettava vastaan ja käsiteltävä. Osallistamisen yksi tarkoitus on saada esiin sellaisia asioita ja näkökulmia, joita muuttamalla ja huomioimalla kaupunki muuttuu kaikille paremmaksi.

 

Siihenkin on varauduttava, että osallistamisesta saatava palaute on keskenään ristiriitaista tai vastaan suurempia suunnitelmia kuten esim. ei-minun-takapihalleni-tyyppiset vastalauseet. Ristiriitatilanteissa vaaleilla valittujen päättäjien on kannettava vastuu ja tehtävä sen hetkisen tiedon perusteella päätöksiä, jotka palvelevat paremmin kaupungin tavoitteita.

 

Palautteen antajalle on selitettävä, miksi päädyttiin palautteen vastaiseen päätökseen. Jos päätös ja selitys eivät äänestäjää miellytä, aina tulee seuraavat vaalit, joissa hän voi joko itse asettua ehdolle tai äänestää jonkun toisen päättämään puolestaan.

 

Kirjoitukseen on haettu inspiraatiota esimerkiksi näistä osallisuutta käsittelevistä teksteistä:
Hannu-Pekka Ikäheimo: Kuusi muistisääntöä digitaalisen demokratian kehittäjille
Julie Simon, Theo Bass, Victoria Boelman and Geoff Mulgan​: Digital Democracy: The Tools Transforming Political Engagement

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *